Kuten tuossa aikasemmin mainitsin, tapasin jonkin aikaa sitten vanhan tuttavuuden. Miehen, johon olen johon olen joskus nuorena ollut todella ihastunut ja johon nyt olen tuhalnnut aivan liikaa aikaa ja tunteita.
Kohtalaisen karvas maku suussa joudun toteamaan, että ihmiset todellakin muuttuvat... Eivätkä aina parempaan suuntaan. En ole koskaan ymmärtänyt ihmisten tarvetta sanoa asioita, joita he eivät tarkoita, eli suoraan sanottuna puhua paskaa. En halua paneutua tässä vaelhteluun sen kummemmin, vaan siihen, miksi joillain miehillä on tarve luvata naiselle kuu ja tähdet taivaalta, vaikkei siihen olisi mitään tarvetta?
Kun kohtasin uudelleen tämän miehen ajattelin, että tässä olisi jotain mukavaa ajanvietettä, että voisimme viettää hauskan kesän tapaillen ja nauttien toisiemme seurasta, kuitenkaan sen pahemmin sitoutumatta.
Jossain vaiheessa mies kuitenkin alkoi pehmittää minua, kysellen tulevaisuudensuunnitelmista, halusta perustaa perhettä. Hän kertoi olevansa mustasukkainen ja heikoimmalla hetkellään tunnusti jopa hieman rakastuneensa minuun. MIKSI? Ei siihen olisi ollut mitään tarvetta! Hän tiesi vallan hyvin, ettei itse ollut valmis suhteeseen ja tiesi myös, että minäkin vain etsin hauskaa seuraa. Mikä oli se syy, miksi hänen täytyi täyttää pääni katteettomilla lupauksilla vain ampuakseni minut alas? Tai oikeammin ei eds ampua alas, vaan jättää täysin vastauksetta siinä vaiheessa kun hän nyt ilmeisesti on löytänyt jo toisen.
Tämä on kehäajattelua, vastausta en saa varmaan koskaan ja vaikka saisinkin, en enää tiedä voisinko uskoa siihen... Tähän asiaan ei enää palata, tämä on tullut päätökseensä ja tämä on sen viimeinen .
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti