Löysin laulun. Täydellisen laulun, sellaisen laulun, joka täyttää minut onnella ja uskolla ja joskus ollessani oikeassa mielentilassa liikutun melkein kyyneliin.
Laulussa kerrotaan siitä, miten sen oikean löytäessämme kaikki aivan kuin loksahtaa paikoilleen. Ensitapaaminen on kuin elokuvista, seuraa sitä tähtiinkirjoitettua käsikirjoitusta, joka vain meille on kirjoitettu.
Uskomalla siihen jaksan eteenpäin. Uskomalla siihen, että tuolla jossain on se ihminen, joka etsii minua ja vain minua. Samalla tavalla hänkin tapaa elämänsä aikana ihmisiä, joiden kanssa kokee ihania asioita, mutta se jokin ratkaiseva puuttuu. Niitä ihmisiä ja tapaamisia ei ole kirjoitettu tähtiin. Samalla tavalla hänkin uskoo siihen, että minä olen täällä, kokemassa, mutta silti odottamassa häntä. Ja minä jaksan uskoa ja odottaa, että ennemmin tai myöhemmin minun tähtiinkirjoitettu elämäni risteää toisen tähtiinkirjoitetun elämän kanssa tavalla, joka punoo ne ikuisiksi ajoiksi yhdeksi ja ainoaksi.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti