Ikä tuo viisautta, ruoho on vihreämpää aidan toisella puolella ja Toijalan takana ei ole enää mitään... Kolme sananpartta, jotka olen tähän ikään mennessä todistanut vääriksi.
Alkukevennykseksi aloitetaan helpoimmasta: Toijalan takana on jotain. Suorittamani empiirisen tutkimuksen (joskin kohtalaisen suppean sellaisen, koska koehenkilöitä on vain minä ja käyntejä kaksi) perusteella voin kiistatta väitää, että Toijalan takana on jopa elämää. Empiiristä, kokemuksiin pohjautuvaa koetta ei oikein voi kiistää, joten joudutte uskomaan sanaani.
Sitten hieman vaikeampi aihe: Tämä on oikeastaan aika mielenkiintoinen asia. Useinhan ruoho todella vaikuttaa vihreämmältä aidan toisella puolella: nuoremmalta, norjemmalta sekä mehukkaammalta. Aidalla on kuitenkin aina kaksi puolta, kuinka voimme varmuudella sanoa, kummalla puolella ruoho on vihreämpää? Riippuuko vihreys katsojan silmästä? Jos kaksi ihmistä seisoo aidan molemmin puolin, he todennäköisesti kadehtivat aina toistensa ruohoa, ihan vaan siitä syystä, ettei juuri SE ruoho ole heidän. Ruoho ei siis suurimmalla todennäköisyydellä ole yhtään sen vihreämpää aidan toisella puolella, ihmismieli vain luo sen illuusion.
Ja lopuksi: Ikä tuo viisautta. Ikä ei missään nimessä tuo viisautta, ikä tuo kokemusta. Viisautta on oppia näistä kokemuksista, eikä joka kerta toistaa samaa huonoksi havaittua, vanhaa kaavaa, esim. kadehtia toisen ruohoa (joka valitettavan usein toistuu varsinkin miespuolisilla henkilöillä.. pysyisivät vain siellä aitansa oikealla puolella, kun sen kerran ovat valinneet!).
Iän antamalla kokemuksella voin esimerkiksi sanoa, että pelimies on aina pelimies - vaikka hänet voissa paistaisi. Jos ikä automaattisesti antaisi minulle viisautta, olisin voinut hyödyntää tätä kokemusta ja jättää pelimiehen pelaamaan pelejään. Empiirisen tutkimuksen pohjalta voin siis jälleen todeta, että ikä ei viisastuta meitä yhtään.
Kuitenkin..Koska tutkimukseni miesrintamalla otannaltaan alkavat olla jo kohtalaisen laajat, voin nyt alkaa tietoisesti hyödyntämään koetuloksiani. Jos vuoden kuluttua, kun täytän 30 vuotta ja yhden päivän, voin todeta rakentaneeni itselleni toimivan ihmissuhteen, kadehtimatta toisten ruohoja Toijalan takana, voin kevein sydämin tunnustaa oppineeni kokemuksistani ja saavuttaneeni edes hiukan sitä kuuluisaa iän tuomaa viisautta.
Todennäköisesti voin kuitenkin taas vuoden kuluttua kopioida tämän saman jutun tähän samaan blogiin vaihtamalla vain vuosilukua. Ikä kun ei ihan oikeasti tuo kuin kokemusta ja täytyy jonkun sitä empiiristä tutkimustakin suorittaa!!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti