Mä olen niin monta kertaa sanonut, että tämä on tuhoon tuomittu juttu. Me toistetaan saamaa kaavaa, joka aina johtaa samaan paikkaan; siihen paikkaan, jossa muhun sattuu.
Miksi sä sitten aina vedät mut takasin ja miksi mä annan sun tehdä sen? Miten mä en vaan osaa olla vastaamatta tai käskeä suun painua kuuseen? Eikö me olla nähty tää jo, kierretty tää kehä uudestaan ja uuudestaan? Ja aina, kun se nainen suututtaa sut sä tulet takasin ja aina mä annan sun tulla. Mä en halua tätä enää!! Mä en halua olla väliaikaviihdettä tai sun yksinäisten öiden syli. Tiedätkö, joskus mullakin on yksinäisiä öitä muttet sä koskaan sillon ole täällä.
Mä haluan sut kokonaan tai en ollenkaan. Ja vaikka mä kuinka huudan sitä, sä kuulet ja kuulet, muttet koskaan kuitenkaan kuuntele!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti