Nyt se on loppu, nyt raja on tullut vastaan. Olo on tyhjä ja surullinen, mutta näin ei voi jatkua. En voi haikailla enää haavekuvia ja unelmia, joilla ei ole koskaan mahdollisuutta toteutua.
Kyynel kerrallaan tunne pikkuhiljaa poistuu. Mä puhun viimeisen kerran, Hän ei kuule muuta kun tuulen puissa. Se on hieman viileämpi ja Hän ehkä kietoo takin tiukemmin ympärilleen, kuin viimeiseen syleilyyn. Viimeinen henkäys - hyvästi - sitten lämmin vire palaa, eikä Hän enää muista, että olin läsnä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti