Lasi viiniä ja itsetutkiskelua...

Viimeiset sanani isälleni olivat: "mä tuun sit kun mua huvittaa". Tämän jälkeen löin oven kiinni perässäni, enkä koskaan enää nähnyt isääni elossa.

Sen yön jälkeen, maailmassa ja elämässä, jonka olen itse itselleni rakntanut, olen aina tehnyt, mitä minua huvittaa. Kaikki ihmissuhteeni olen perustanut sille - ja kyllä, aina pitänyt pääni - ja sitten katunut. Katunut ja itkenyt, anonut anteeksiantoa: pettämisistä, pahoista sanoista, ilkeistä teoista.

Minä testaan ja koettelen miehiä, minä teen mitä minua huvittaa, milloin minua huvittaa. Jos he eivät kestä, voin rauhassa todeta, että he hylkäävät minut aivan kuten isäni hylkäsi minut tuona kohtalokkaana yönä. Kukaan heistä ei ole kestänyt loppuun asti; kaikkia olen onnistunut loukkaamaan niin, että he ovat heittäneet pyyhkeen kehään. Jotkut ovat kestäneet kauemmin kuin toiset, joitain olen loukannut verisemmin kuin toisia. Kaikki he ovat kuitenkin joutuneet tuon yön uhreiksi, kukaan heistä ei ole välttynyt siltä taakalta, jota kannan mukanani vielä tänäkin päivänä 13 vuotta myöhemmin.

Tänä iltana istun kotonani, katselen ympärilleni ja pohdin. Kotini on kaunis ja rakastan sitä, minulla on mökki, jota vaalin antaumuksella, minulla on ystäviä, joita arvostan enemmän kuin mitään muuta maailmassa, joiden ansiosta selviän eteenpäin päivä kerrallaan. Kuitenkin vaihtaisin kaiken maallisen omaisuuteni, kaiken sen materian, mitä olen ympärilleni kerännyt siihen, että viimeiset sanani isälleni olisivat olleet: "kyllä, tulen kotiin kymmeneltä, pidä sauna lämpimänä". Kuinka monen ihmisen elämän ne sanat olisivatkaan muuttaneet..