Kaikki tietävät sen sen hetken illasta, jolloin aurinko juuri on laskenut mailleen ja tähdet vilkkuvat haaleina taivasta vasten, kukkien tuoksu tuntuu hieman voimakkaampana kuin hetki sitten ja maa hohkaa vielä auringon lämpöa. Sen hetken kun kaikki tuntuu hiljentyvän, vain yksi uskalias lintu livertää viimeistä säveltä ja maailma ikäänkuin pysähtyy. Ei ole lupausta uudesta auringonnoususta mutta ei myöskään uhkaa yön pimeydestä. Sen kauneimman hetken, mitä maailma meille tarjoaa, sinisen hetken.
Myös sinkkudessa on tällainen hetki. Tänään minä tajusin eläväni juuri siinä hetkessä. Sinkkuuden sininen hetki on hyvin pieni ikkuna ajassa, se kiitää nopeasti ohi, ellei sitä huomaa. Monet antavat sen ajaa ohitse murehtien mennyttä ja peläten tulevaa.
Tässä hetkessä ei ole kaipausta entiseen. Tämä hetki on hetki, jolloin viimeisin ero alkaa olla käsitelty. Tuska ei enää raasta sydäntä kun muistelee elämää exän kanssa, olo on ennemminkin tyyni ja suhteesta alkaa löytymään niitä haikeansuloisia muistoja. Vanha on ikuisesti jätetty taakse. Tässä hetkessä ei ole tietoa tulevasta. Ei lupausta uudesta suhteesta, ei silti pelkoakaan, että loppuelämä olisi yksinäistä, vain odotusta ja jännitystä siitä, mitä seuraavaksi on. Olo on kupliva ja jalat tuntuvat harvoin koskettavan maata, katse hakeutuu horisonttiin... huomiseen...
Sinkkuuden sininen hetki on kallisarvoinen, minä aion roikkua siinä kiinni kysnin hampain!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti