Pyhät -ei niin pitävät- Päätökset

Vähintään kerran viikossa teen sen: pyhän Päätöksen. Päätöksen lopettaa itseni piinaamisen, Päätöksen kuolettaa tunteeni. Vähintään kerran viikossa (eli siis joka kerta) myös perun Päätökseni ja haksahdan takaisin tähän tunteiden rulettiin, jossa pallo hyvin harvoin osuu edes värilleni, saatika sitten oikeaan numeroon.

Minä olen aina ollut Päätösten ihminen. Olen runnonut läpi kouluni, työpaikkani ja jopa ihimssuhteeni Päätösten voimalla: vakailla, harkituilla ja läpi tiiliseinän vievillä. Ex-avomieheni on monta kertaa saanut tuntea Päätösteni voiman, kun yksinkertaisesti olen Päättänyt jatkaa jo tuhoon tuomittua parisuhdettamme, vain.. no.. koska.. Päätin niin. Elämässäni on kaksi Päätöstä, jotka eivät pitäneet: poltan edelleen tupakkaa ja olen edelleen koukussa MIEHEEN.

Joka kerta kun Päätös alkaa kypysä sisälläni tulen levottomaksi. Juoksen alituiseen tupakalla ja olen vihainen itselleni, etten ole pystynyt pitäään sitäkään Päätöstä. Avan kuin valmistelisin itseäni tulevaan epäonnistumiseen, siihen toiseen Päätökseen, joka myöskään ei tule pitämään. Ja kuitenkin saan jossain mieleni sopukassa itseni vakuuttuneeksi siitä, että asia on loppuunkäsitelty! Ei enää! Piste!

Ja kas kummaa, jokaisen tällaisen Päätöksen jälkeen MIES ottaa yhteyttä ja Pääätökseni hukkuu kuin hiekanjyvä autiomaahan. MIKSI? Ja ennenkaikkea MITEN? Aivan kuin hän aistisi tilanteen, aivan kuin hän tietäisi... ja joka kerta vatsanpohjassani ailahtaa ja annan taas mennä. Juttelen hänen kanssaan kaikesta (paitsi tietenkään niistä asioista, joista meidän oikeasti pitäisi puhua: hänestä, minusta ja hänen perheestään) ja toivon, että joku päivä me ehkä voisimme jutella niin joka päivä.. Yhteydenotot ovat arkipäiväisiä, kaverillisia ja sisältävät kuitenkin niin paljon muuta.

Kuitenkin tiedän. Tiedän, ettei hän koskaan jätä perhettään, tiedän, että olen hänelle vain ajanvietettä.. jos edes aina sitä.. Välillä jopa mietin, tapahtuiko koko kohtaamista ollenkaan, vai olenko vain kuvitellut kaiken. Sitten suljen silmäni ja tunnen hänen kosketuksensa, kuulen hänen äänensä ja tiedän.. ja teen taas Päätöksen!