Kohta on mennyt kaksi vuotta siitä, kun siiryin sinkku-luokkaan. Kohta kaksi vuotta olen elänyt elämää, joka vihdoin johti tähän pisteeseen: mikään ei riitä. Haluan kokoajan lisää; lisää rahaa, lisää koettuja maita, lisää tunteita, lisää adrenaliinia... lisää, lisää, lisää.
Mitä tehdä siinä vaiheessa vanhat adrenaliinia hiukan nostavat harrastukset eivät enää riitä? Siinä vaiheessa kun haluaa hypätä base-hyppyjä vain tunteakseen olevansa elossa, kun haluaa ostaa moottoripyörän ja opetella ajamaan keula pystyssä sata lasissa?
Tai siinä vaiheessa kun haluaa matkustaa Afrikkaan kiivetäkseen Kilimanjarolle ilman mitään koulutusta, tai ratsastaa Kenian halki villieläinten ympäröimänä?
Ja ennenkaikkea; mitä sitten kun ainoat miehet, joista kiinnostuu ovat varattuja ja ainoa intohimo joka herää, on kielletty?
Valitaan lähestymiskannaksi viimeinen. Ihan jo siitä syystä, että tässä blogissa alunperin oli kyse minusta... ja miehistä. Silloin kaksi vuotta sitten kaikki alkoi aika viattomasti ja sattumat herättivät hilpeyttä, nyt olen alkanut huolestua. Viimeiseen vuoteen en ole vilkaissut kuin kahteen mieheen, jotka olisivat olleet vapaita (itseasiassa toinen taisi seurustella osan ajasta, jonka olimme yhdessä.. tosin en tiennyt sitä silloin, joten sitä ei ehkä voida laskea ;)). Heistä molemmat olivat harvinaislaatuisen hankalia tapuksia ja heidän kanssaan vietetyt hetket vuoristorataa.
Kuitenkin minua huolestuttaa eniten tämä uusin piirre, nämä varatut miehet. Minusta tuntuu, että viimeisin herra X harharetkineen vaurioitti minussa jotain pysyvästi. Minä suoraan sanottuna elän huomiolla, jota saan varatuilta miehiltä (ironista kyllä, myös viimeisimmältä herra X:ltä,joka nykyään elää jossain draama-suhteesa itsekin). En missään nimessä halua rikkoa heidän suhteitaan, haluan vain sen hetken tuntea olevani haluttavampi ja no suoraan sanottuna parempi kuin heidän vaimonsa ja tyttöystävänsä. Vaikka sisimmissäni tiedän heidän käyttävän minua hyväkseen, saan siitä silti uskomattomia säväreitä.
Viime aikoina olen käynyt röyhkeämmäksi ja on vain ajan kysymys, milloin jään kiinni.. jonkun kanssa.. Mitä tehdä, kun mikään ei riitä?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti