Toivon, mutta samalla pelkään, että joskus tulee se päivä, jolloin saan purettua sinulle sydäntäni suoraan. Sellaista tilaisuutta ei kuitenkaan luultavasti olosuhteista johtuen ole lähitulevaisuudessa, joten...
Olen nyt salaa rakastanut sinua vuoden. Olen odottanut ja tulen odottamaan. Mitä, sitä en tiedä itsekään. Sinulla on perhe ja vaimo, joita rakastat. En koskaan haluaisi olla syy siihen, että joutuisit eroon rakkaistasi. Toivon, että olisimme tavanneet jo vuosia sitten, aikana ennen kummankaan parisuhteita.
Jostain syystä elämä heitti sinut luokseni silloin, kun tarvitsin ihastusta. Olit kyllä ollut ajatuksissani jo aiemmin, muttet samalla tavalla. Sinä iltana, kun tiemme vihdoin kohtasivat, olit juuri sitä mitä tarvitsin. Silloin jokainen päiväni oli taistelua ja kamppailua. Sitten tulit sinä ja palautit auringon taivaalleni, tuoksut ilmaani ja elämän suoniini.
Tämän olisi pitänyt olla vain hetkellistä. Tiedostin kyllä, että sinä olit minulle taivaanlahja, jonka tarkoitus oli vain saada minut takaisin raitelleni. Jostain syystä en vain koskaan pystynyt päästämään irti.
Minä en pääse sinusta yli ja se tunne kalvaa minut ontoksi. Ehkä en halua, ehkä on turvaallista rakastaa illuusiota, koska sitähän sinä minulle olet. Emme me tunne toisiamme. En minä tiedä sinusta mitään, en tiedä mitä tunnet tai ajattelet.
Tai ehkä minun vain kuuluu rakastaa sinua hiljaa ja yksin, vielä ainakin nyt. Sisimmissäni elää kuitenkin toivo, että sinä tunnet samoin. Että minä tuon elämääsi samanlaista inspiraatiota ja energiaa, kuin sinä annat minulle. En ole koskaan tavannut miestä, jonka olemassaolon tuntisin yhtä voimakkaasti. Tiedän, että olet siellä.. jossain... tunnen sinut maailmankaikkeudessani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti