muita tapahtumia, saa aikaan muita tapahtumia." on yksi lempilainauksiani. Niin alkaa Douglas Adamsin Linnunrata trilogian viides osa (loogisuus ja Douglas Adams eivät aina ole yhdistettävissä toisiinsa, enkä käyttäisi niitä samassa lauseessa).
Otin tänään ensiaskeleen kohti seuraavaa elämänvaihetta, kävin hakemassa kurssikirjat. Kurssi, jolle ilmottauduin on lippuni uuteen maailmaan ja uuteen aikaan. Kurssi on lippuni ulkomaille.
Olen aina ollut vannoutunut Suomi-ihminen. Olen aina ollut tyytyväinen 51 viikkoon lintukodossamme ja viikon lomaan ulkomailla, en koskaan ole haikaillut pois täältä... ennekuin nyt. Jo jonkin aikaa minua on kalvanut levottomuus, ajatus lähtemisestä. Ajatus siitä, että elämällä on minulle jokin muu tarkoitus kuin toimistopöydän takana homehtuminen. Haluan nähdä, kokea, tuntea, haistaa ja maistaa jotain uutta, jotain erilaista. Minun täytyy tehdä tämä... itseni takia.
Olen jo valmiiksi haikea ja mietin, miten tulen pärjäämään ilman ystäviäni, tuttua kotiani ja kissojani. Minua hieman jopa itkettää kun ajattelen, etten voi vain soittaa rakkaille ystävilleni ja kutsua itseäni kahville. Toisaalta olen innoissani kuin lapsi ennen jouluaattoa, jännitys tuntuu vatsanpohjassa asti. Onneksi tiedän, että ystäväni odottavat minua täällä ja toivottavat minut taas avosylein takaisin kotiin, siitä olen jo valmiiksi heille kiitollinen.
Nyt se on tehty, ensiaskel uuteen seikkailuun. Toivottakaa minulle onnea!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti