Aina joskus tapaa ihmisen, jonka kanssa tuntee ilotulitusta. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa jokainen solu ja atomi huutaa fyysistä yhteenkuuluvuutta. Jokainen kosketus löytää oikean paikkansa, kaikki osat sopivat yhteen. Jokainen kosketus on kuin maanjäristys ja jokainen vaativa suudelma kuin auringonpimennys.
Ja sitä se nimenomaan on: auringonpimennys, auringon ollessa järki ja seksin ollessa kuu, joka peittää viimeisenkin järjen valolähteen.
Seksistä tulee pakkomielle ja riippuvuus. Aivojen kemiat heittävät tuplavolttia kerien ja haluavat kokoajan lisää tätä ihanaa huumetta, jonka toisen kosketus ja halu aiheuttaa. Jossain heikossa vaiheessa aivot päättävät sekoittaa pakkaa ja kertovat meille, että tämä fantastinen fyysinen yhteenkuuluvuus myös on psyykkistä, että tähän myös kuuluu tunteita. Tässä vaiheessa aaletaan liikkua vaarallisilla vesillä.
Katsokaas usein nämä kaksi ihmistä, joiden kemiat räjäyttävät tajunnan ovat kaikella muulla saralla täysin yhteensopimattomia. Jostain syystä luonto on oikullisuudessaan päättänyt, että kun näin syvän fyysisen tunteen yhteyteen ei voi rakentaa myös toimivaa psyykkistä yhteyttä. (Tietenkin löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön ja heille olen niin kateellinen, että muutun vihreäksi, jos edes ajattelen koko asiaa. 99 kertaa sadasta näin ei kuitenkaan käy.)
Olen siis jälleen päästänyt elämääni miehen, jonka jokainen kosketus saa minussa aikaan pienen supernovan. Jopa hänen äänensä saa minut kehräämään mielihyvästä. Mies myös tietää tämän ja käyttää tilannetta häikäilemättä hyväkseen, ja minä annan sen tapahtua! Päässäni pimenee, enkä kykene sanomaan hänelle ei!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti