muita tapahtumia, saa aikaan muita tapahtumia." on yksi lempilainauksiani. Niin alkaa Douglas Adamsin Linnunrata trilogian viides osa (loogisuus ja Douglas Adams eivät aina ole yhdistettävissä toisiinsa, enkä käyttäisi niitä samassa lauseessa).
Otin tänään ensiaskeleen kohti seuraavaa elämänvaihetta, kävin hakemassa kurssikirjat. Kurssi, jolle ilmottauduin on lippuni uuteen maailmaan ja uuteen aikaan. Kurssi on lippuni ulkomaille.
Olen aina ollut vannoutunut Suomi-ihminen. Olen aina ollut tyytyväinen 51 viikkoon lintukodossamme ja viikon lomaan ulkomailla, en koskaan ole haikaillut pois täältä... ennekuin nyt. Jo jonkin aikaa minua on kalvanut levottomuus, ajatus lähtemisestä. Ajatus siitä, että elämällä on minulle jokin muu tarkoitus kuin toimistopöydän takana homehtuminen. Haluan nähdä, kokea, tuntea, haistaa ja maistaa jotain uutta, jotain erilaista. Minun täytyy tehdä tämä... itseni takia.
Olen jo valmiiksi haikea ja mietin, miten tulen pärjäämään ilman ystäviäni, tuttua kotiani ja kissojani. Minua hieman jopa itkettää kun ajattelen, etten voi vain soittaa rakkaille ystävilleni ja kutsua itseäni kahville. Toisaalta olen innoissani kuin lapsi ennen jouluaattoa, jännitys tuntuu vatsanpohjassa asti. Onneksi tiedän, että ystäväni odottavat minua täällä ja toivottavat minut taas avosylein takaisin kotiin, siitä olen jo valmiiksi heille kiitollinen.
Nyt se on tehty, ensiaskel uuteen seikkailuun. Toivottakaa minulle onnea!
17.8.2009
Auringonpimennys aivoissani
Aina joskus tapaa ihmisen, jonka kanssa tuntee ilotulitusta. Sellaisen ihmisen, jonka kanssa jokainen solu ja atomi huutaa fyysistä yhteenkuuluvuutta. Jokainen kosketus löytää oikean paikkansa, kaikki osat sopivat yhteen. Jokainen kosketus on kuin maanjäristys ja jokainen vaativa suudelma kuin auringonpimennys.
Ja sitä se nimenomaan on: auringonpimennys, auringon ollessa järki ja seksin ollessa kuu, joka peittää viimeisenkin järjen valolähteen.
Seksistä tulee pakkomielle ja riippuvuus. Aivojen kemiat heittävät tuplavolttia kerien ja haluavat kokoajan lisää tätä ihanaa huumetta, jonka toisen kosketus ja halu aiheuttaa. Jossain heikossa vaiheessa aivot päättävät sekoittaa pakkaa ja kertovat meille, että tämä fantastinen fyysinen yhteenkuuluvuus myös on psyykkistä, että tähän myös kuuluu tunteita. Tässä vaiheessa aaletaan liikkua vaarallisilla vesillä.
Katsokaas usein nämä kaksi ihmistä, joiden kemiat räjäyttävät tajunnan ovat kaikella muulla saralla täysin yhteensopimattomia. Jostain syystä luonto on oikullisuudessaan päättänyt, että kun näin syvän fyysisen tunteen yhteyteen ei voi rakentaa myös toimivaa psyykkistä yhteyttä. (Tietenkin löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön ja heille olen niin kateellinen, että muutun vihreäksi, jos edes ajattelen koko asiaa. 99 kertaa sadasta näin ei kuitenkaan käy.)
Olen siis jälleen päästänyt elämääni miehen, jonka jokainen kosketus saa minussa aikaan pienen supernovan. Jopa hänen äänensä saa minut kehräämään mielihyvästä. Mies myös tietää tämän ja käyttää tilannetta häikäilemättä hyväkseen, ja minä annan sen tapahtua! Päässäni pimenee, enkä kykene sanomaan hänelle ei!
Ja sitä se nimenomaan on: auringonpimennys, auringon ollessa järki ja seksin ollessa kuu, joka peittää viimeisenkin järjen valolähteen.
Seksistä tulee pakkomielle ja riippuvuus. Aivojen kemiat heittävät tuplavolttia kerien ja haluavat kokoajan lisää tätä ihanaa huumetta, jonka toisen kosketus ja halu aiheuttaa. Jossain heikossa vaiheessa aivot päättävät sekoittaa pakkaa ja kertovat meille, että tämä fantastinen fyysinen yhteenkuuluvuus myös on psyykkistä, että tähän myös kuuluu tunteita. Tässä vaiheessa aaletaan liikkua vaarallisilla vesillä.
Katsokaas usein nämä kaksi ihmistä, joiden kemiat räjäyttävät tajunnan ovat kaikella muulla saralla täysin yhteensopimattomia. Jostain syystä luonto on oikullisuudessaan päättänyt, että kun näin syvän fyysisen tunteen yhteyteen ei voi rakentaa myös toimivaa psyykkistä yhteyttä. (Tietenkin löytyy poikkeuksia, jotka vahvistavat säännön ja heille olen niin kateellinen, että muutun vihreäksi, jos edes ajattelen koko asiaa. 99 kertaa sadasta näin ei kuitenkaan käy.)
Olen siis jälleen päästänyt elämääni miehen, jonka jokainen kosketus saa minussa aikaan pienen supernovan. Jopa hänen äänensä saa minut kehräämään mielihyvästä. Mies myös tietää tämän ja käyttää tilannetta häikäilemättä hyväkseen, ja minä annan sen tapahtua! Päässäni pimenee, enkä kykene sanomaan hänelle ei!
13.8.2009
Ajatusten virtaa...
Keväällä tapasin uudelleen nuoruuden ihastukseni. Liikuimme yhdessä jonkin aikaa, kunnes hän huomasi olevansa vielä kiinni entisessä suhteessan (tämän olisin kyllä voinut kertoa hänelle heti viikon jälkeen). Olin kuitenkin tässä vaiheessa jo henkisesti investoinut (Oprah ja Dr Phil ovat koulineet minut hyvin)suhteeseen ja ero sattui, niinkun se yleensäkin sattuu.
Kesälomalla ollessani hän ilmestyi takaisin elämääni. Pikkuhiljaa hän hivuttautui lähemmäs puheluin ja teksiviestein, kunnes viime viikolla taas tapasimme. Taas hän kertoi olevansa vapaa, ettei entinen suhde tehnyt häntä onnelliseksi. Suhtaudun asiaan terveen skeptisesti, en osaa uskoa, että tämä hänen monta vuotta kestänyt suhteensa olisi vieläkään nähnyt päätöstään. Sitäpaitsi....
Tällä kertaa myös minä olen epävarma. Tällä kertaa myös minä jahkaan jonkun muun perään. Ajatukset hyppivät päässäni kuin villikanit. Mitä jos hän tällä kertaa onkin tosissaan? Mitä jos hän ei ole ja ajaudumme samaan tilanteeseen kuin keväällä? Mitä jos me nyt yritämme saada jotain suhteentapaista aikaiseksi ja Hän (siis ainoa mies elämässäni, joka on ansainnut ison etukirjaimen) haluaisikin olla osa elmänääni?
Mitä jos... Tällä hetkellä elämäni on täynnä tätä lausetta. Toisaalta tiedän, että Hän ei koskaan voi olla minun. Hänellä on perhe, jota Hän rakastaa, Hänellä on elämä, joka on (ainakin ulkopuolisen silmin) hyvin idyllistä.
Toisaalta tästä ajatuksesta on turvallista pitää kiinni. Niin kauan kuin uskottelen itselleni olevani rakastunut, en koskaan antaudu täysin kenellekään muulle, en koskaan satuta itseäni. Mutta toisaalta haluan kokea taas rakkauden, haluan uskaltaa antautua suhteeseen tunteella, haluan löytää sielunkumppanin...
Onneksi tiedän varmasti, ettei kumpikaan näistä miehistä ole Elämäni Mies, Mies joka on ansainnut kaksi isoa etukirjainta. Onneksi tiedän Se Mies odottaa vielä jossain jossien ja muttien takana.
Kesälomalla ollessani hän ilmestyi takaisin elämääni. Pikkuhiljaa hän hivuttautui lähemmäs puheluin ja teksiviestein, kunnes viime viikolla taas tapasimme. Taas hän kertoi olevansa vapaa, ettei entinen suhde tehnyt häntä onnelliseksi. Suhtaudun asiaan terveen skeptisesti, en osaa uskoa, että tämä hänen monta vuotta kestänyt suhteensa olisi vieläkään nähnyt päätöstään. Sitäpaitsi....
Tällä kertaa myös minä olen epävarma. Tällä kertaa myös minä jahkaan jonkun muun perään. Ajatukset hyppivät päässäni kuin villikanit. Mitä jos hän tällä kertaa onkin tosissaan? Mitä jos hän ei ole ja ajaudumme samaan tilanteeseen kuin keväällä? Mitä jos me nyt yritämme saada jotain suhteentapaista aikaiseksi ja Hän (siis ainoa mies elämässäni, joka on ansainnut ison etukirjaimen) haluaisikin olla osa elmänääni?
Mitä jos... Tällä hetkellä elämäni on täynnä tätä lausetta. Toisaalta tiedän, että Hän ei koskaan voi olla minun. Hänellä on perhe, jota Hän rakastaa, Hänellä on elämä, joka on (ainakin ulkopuolisen silmin) hyvin idyllistä.
Toisaalta tästä ajatuksesta on turvallista pitää kiinni. Niin kauan kuin uskottelen itselleni olevani rakastunut, en koskaan antaudu täysin kenellekään muulle, en koskaan satuta itseäni. Mutta toisaalta haluan kokea taas rakkauden, haluan uskaltaa antautua suhteeseen tunteella, haluan löytää sielunkumppanin...
Onneksi tiedän varmasti, ettei kumpikaan näistä miehistä ole Elämäni Mies, Mies joka on ansainnut kaksi isoa etukirjainta. Onneksi tiedän Se Mies odottaa vielä jossain jossien ja muttien takana.
Tilaa:
Kommentit (Atom)