Minä lopetin tupakanpolton. Ihan oikeasti, tein sen. Viikon olen ollut polttamatta, josta kaksi päivää meni hyvin viihteellisissä merkeissä. En edes kaipaa tupakkaa, olen vihdoin vapaa. Olen yllättänyt itseni totaalisesti.
Olen myös yllättänyt itseni toisessa mielessä. Aikaisemmin keväällä kohtasin varatun miehen. Miehen, jonka olen tuntenut jo kauan. Miehen, joka sai maailmani hetkellisesti pois tolaltaan. Miehen, jonka vuoksi olisin ollut valmis luopumaan kaikkein pyhimmistä periaatteistani. Nyt olen valmis siihen taas.
Jotenkin hän hiipi taas ihoni alle. Näen hänestä unia, joista en haluaisi herätä. Tunnen hänet taas lähelläni, hänen hengityksensä, hänen kosketuksensa. Kuulen hänen äänensä. Ympyrä on sulkeutunut, en ymmärrä miksi ja kaikkein tärkeintä en tiedä miten saisin kehän rikottua.
Miksi pääsin eroon elämäni suurimmasta addiktiosta lopulta niin kivuttomasti, mutten Hänestä? Miksi miehistä vieroittumiseen ei ole keksitty laastaria?
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti