Aika kuluu, minä en muutu.
Kesällä sain elämäni ensimmäisen kerran potkut eli kenkää tai fudut. Kesä meni tänä vuonna kovin helteisissä merkeissä. Vietin paljon aikaa mökillä, jossa vesikään ei enää viilentänyt. Nyt vaikka talvi on kylmempi, kuin aikoihin, en ole kuitenkaan viilentynyt kesästä.
Sain lokakuussa uuden työpaikan. Jo ensimmäisinä päivänä kiinnitin huomiota yhteen pomoistani. Hän oli hieman syrjäänvetäytyvä, eikä puhunut kanssani juuri ollenkaan. Edelleen olen niin turhamainen, että pakollakin työnnänn itseni sellaisten seuraan, jotka eivät tunnu kiinnostuvan minusta lainkaan.
Pari kuukautta meni hiljaiselossa. Jossain välissä huomasin hänen pikkuhiljaa aivan kuin sulavan minulle. Sain hymyn silloin ja lempeän katseen tällöin.. Sitten tulivat pikkujoulut.
Keilasimme ja söimme. Ruokailun aikana huomasin hänen taas vettyvän kuoreensa ja mitään ajattelematta tuuppauduin hänen seuraansa. Rehellisyyden nimissä en todellakaan siinä tilanteessa ajatellut asiaa sen pidemmälle, halusin vain piristää häntä.
Ruokailun jälkeen vaihdoimme paikkaa yökerhon puolelle. Jossain vaiheessa huomasin, että istuimme kaksin. Sen jälkeen huomasin suutelevani häntä. Lähdimme kotiin samalla taksilla. Ennenkuin nukahdin hänen syliinsä kuulin hänen sanovan "hiuksesi tuoksuvat niin hyvältä". Taksi saapui kotiovelleni, jolloin hän kunnioitettvasti päätti jatkaa kotiinsa; nukkumaan avovaimonsa viereen, herätäkseen samasta asunnosta, jossa hänen lapsensa nukkuvat. Jopa minunmeielstä ajatus oli hyvä, ennenkuin kerkesin ovelle hän pyysi minua palaamaan taksille ja pyysi viimeistä suudelmaa... On hyvin ilmeistä, että se todella jäi viimeiseksi.
Maanantaina töissä asiasta ei puhuttu. Virallisen version mukaan hän nukahti taksiin, kuten minäkin. Minun versioni mukaan hän tuli luokseni. Se on mielikuva, jonka avulla jaksan taas seuraavan viikon ja ehkä vielä toisenkin. Jossain vaiheessa tiedän kuitenkin taakan käyvän ylivoimaiseksi: lopputili tai suhde varatun esimieheni kanssa... Ei maailman helpoimmat vaihtoehdtot.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti