Median muokkaama

Sinkkuudesta on helppo kirjoittaa, jännittäviä ja hauskoja asioita tuntuu tapahtuvan kokoajan. Joka kulman takana on uusi seikkailu vain odottamassa seikkailijaansa. Kaikki on vaivatona ja avointa. Kaikesta saa puhua ja kirjoittaa. Siis kaikesta siitä, mistä kehtaa puhua ja kirjoittaa:

Sinkkuelämää ja Frendit ovat vihdoin koulineet meistä suomalaisista nuorista seksuaalisesti avoimia. Me kuulutamme nautintoamme maailmalle ja keskustelemme café latten ääressä silmiämme pyöritellen huonoista seksikokemuksistamme.

Meillä on enemmän ja enemmän seksisuhteita, joihin ei sisälly minkäänlaisia tunteita. (No joo.. selllaisetkin ovat ihan mukavia oikean tyypin kanssa...heh) Minä-keskeinen, nautinnonhaluinen kulttuuri, jota media meille tyrkyttää, ajaa meidät pikkuhiljaa kauemmas ja kauemmas siitä, mitä kaikki oikeasti (ja kyllä kaikki haluavat sitä ihan oikeasti!) haluavat: kemiaa, sielujen sympatiaa ja ikuista rakkautta.

Olen huomannut, että tunteistaan kertominen on näin kolmekymppisenäkin aivan yhtä vaikeaa kun se oli yläasteella. Kun vihdoin olen tavannut miehen, johon olen rakastunut (ja nyt pidetään sivuseikkana sitä, että hän on varattu, sillä ei ole tässä asiassa merkitystä) en vain osaa avata suutani kertoakseni sitä hänelle. Pieni jäyhä suomalainen sisälläni kuiskuttaa korvaani herkeämättä, että tunteiden näyttäminen on väärin ja pahimmassa tapauksessa jopa noloa, varsinkaan, jos hän ei vastaa tunteisiini.

Miksi ihmeessä on näin? Carrie Bradshaw ystävineen on koulinut minut hyvin, koska samalla kehtaan kuitenkin häpeilemättä ehdotella rivien välissä kaikenmaailman tuhmuuksia ja tavatessamme keimailla ja räpytellä silmiäni. Miten ihmeessä se muka ei ole minusta noloa?

Kulkeeko keskuudessamme kohta kokonainen sukupolvi naisia, joiden vakiosanavarastoon kuuluvat sanat: tussu, vibraattori, G-piste ja kliimaksi, mutta kukaan ei enää muista mitä tarkoittikaan hellyys, läheisyys ja rakkaus? Ehkä MTV joskus keksii niilekin oman sarjan ja joku seuraavista sukupolvista on pelastettu.

Mikä tekee miehestä Alfa-uroksen?

Olen aina kuvitellut, että kuudes aisti on naisten etuoikeus. Jotain, jolla naiset saavat etulyöntiaseman miehiä kohtaan. Jotain, jonka avulla naiset joku päivä hallitsisvat maailmaa. Jotain sellaista, mitä miehillä ei ole.

Kyllä, naisilla on kuudes aisti, jolla aavistaa tiettyjä asioita. Naisten kuudennella aistilla pystyy havannoimaan kumpaakin sukupuolta tasavertaisesti, se on herkkä ja sillä voi halutessaan saavuttaa jonkinlaisen valta-aseman.

Mutta, kuten luonnossa aina on Yin ja Yang, niin tälläkin kolikolla on kääntöpuoli.

Miehillä on myös kuudes aisti. Aisti, joka on paljon pelottavampi kuin naisten. Aisti, jonka avulla miehet ilmeisesti aina ovat hallinneet - ja aina tulevat hallitsemaan - maailmaa. Aisti, joka tekee osasta miehistä Alfa-uroksia. Aisti, jonka avulla tuntea, koska nainen loittonee!

Naisten kuudes aisti toimii tavallisesti kohteeen ollessa läsnä. Voimme saada jotain etäisiä viestejä myös puhelimen välityksellä, mutta emme koskaan tunne ilman kontaktia. Miesten kuudes aisti halkoo aika-avaruuden ja he pystyvät havannoimaan kohdettaan kaukaisten matkojen takaa. He osaavat aavistaa valon nopeudella, koska nainen mahdollisesti kiinnostuu jostain toisesta miehestä ja he iskevät kiinni sillä samalla nopeudella.

Tämä aisti - kuten muutekin aistit - tukevat luonnonvalintaa. The survival of the fittest. Vain Alfa-urkosilla on tämä aisti ja kyky, vain vahvimmat urokset pystyvät hallitsemaan naaraitaan tällä tavalla. Osa heistä tekee sen jopa tiedostamattaan, he pitävät laumansa kasassa ja vahtivat sitä mustasukkaisesti. Jokainen erkaantuva naaras saa osakseen huomiota ja kunnioitusta, kunnes hän kiltisti palaa ruotuun, uskoen sokeasti olevansa jotenkin erikoinen muihin nähden. Kun johtajauros huomaa naaraan palanneen laumaan, hän kohdistaa huomionsa muualle.

Näin karuselli pyörii. Alfa-urokset hallitsevat valitun naaransa kanssa, samaan aikaan kuitenkin vartioiden loppulaumaansa herkeämättä. Heikommat urokset saavat tyytyä rippeisiin ja hetkellisiin nautinnon hetkiin jonkun laumasta erkaantuneen kanssa, kunnes Alfa-uros sääliä tuntematta taas kutsuu naaraansa takaisin.