180 astetta

Vihdoinkin tiedän, mitä elämältä haluan. Vihdoinkin tunnustan, kuka olen ja mitä elämältä etsin. 29 vuotta olen uskotellut itselleni ja ulkomaailmalle olevani jotain muuta kun olen. Nyt on aika tehdä täyskäännös, pelottava sellainen. Kohdata elämä uudet tavoitteet mielessä ja uskoa siihen ,että löydän jonkun kanssani jakamaan uuden elämäni.

Niin kauan olen itseäni vakuutellut, että uskoin siihen jo lähes täydellisesti. Tämän kevään aikana olen kuitenkin joutunut kohtamaan ihmisiä, jotka ovat saaneet minut epäilemään itseäni ja elämälleni asettamia päämääriä. Suuri kiitos heille siitä, että he ovat pakottaneet minut avaamaan silmäni.

Nyt joudun hengittämään syvään, ottamaan uuden suunnan ja etsimään samaan suuntaan kulkevan ihmisen rinnalleni. Tämä on pelottavimpia asioita, jota olen elämässäni tehnyt. Tähän asti kaikki on ollut helppoa ja vaivatonta mutta tästä pisteestä alkaa minulle täysin tuntematon tie. Tie, jolla minua johdattaa vain tunteeni.

Jos elämä ois helppoo...

Sen yhden hairahduksen jälkeen olen käännyttänyt kaikki ukkomiehet, jotka (osa hyvvinkin sinnikkästi) ovat pyrkineet elämääni. Jotenkin tuntuu, että kevät sai kaikki miehet sekaisin.

Sinnikkäästi olen jaksanut, nyt en jaksa enää.

Tämä mies on pikkuhiljaa hivuttautunut lähemmäksi. Askel askeleeta hän on tunkeutunut elämääni. Mies ei ole ollenkaan tyyppiäni, hänestä puuttuu kaikki se äijämäisyys, jota yleensä miehissä etsin. Hän on mukava ja kohtelias, avulias ja ilmeisesti oikeasti nauttii seurastani. Täysin vastakohta siis niille itseään täynnä oleville, oman arvonsa parhaiten tunteville naistennaurattajille, joihin aina retkahdan. Ne joilta saa kärttää aikaa, koska aina on jotain tärkeämpää..

Valitettavasti myös tämän miehen elämään mahtuu yksi tärkeämpi asia kuin minä, hänen vaimonsa. Tiedän ,leikin tulella ja ennenkaikkea tunteilla, omillani ja varsinkin hänen vaimonsa. Hänen tunteistaan en koskaan ole saanut oikein selvää. Onko hän vain viehättynyt seurastani ja hakee elämäänsä jännitystä, vai onko hän oikeasti ihastunut minuun?

Toisaalta en myös missään nimessä ole varma itsestäni. Olenko oikeasti ihastunut vai haenko vain turvallista kohdetta tarpeelleni tuntea perhosia vatsassa, sellaista, jota tiedän, etten voi saada? Mitä tekisin, jos hän oikeasti haluaisi olla kanssani? Olenko valmis laittamaan monen ihmisen elämän likoon vain huomatakseni, etteivät tunteeni ole aitoja? Miksi edes pohdin näitä asiota, kun jo tiedän vastauksen? Kuinka voin edes kuvitella, että kaiken sen jälkeen mitä olen kokenut, olisin valmis laittamaan niin monen ihmisen elämät vaakalaudalle?

Hetken aikaa elämä on taas helppoa... kunnes taas mennään..

Tilauksessa täydellinen mies..

Perjantai-iltana makoilin tavoistani poiketen kylvyssä ihmettelemässä maailman menoa. Kerrankin vain oli sellainen olo, etten yksinkertaisesti jaksanut lähteä ulos.. humalaisia ihmisiä, baarijonoja, epätoivoisia iskuyrityksiä ensin tiskillä ja loppuillasta vielä narikkajonossa... Sytytin siis kynttilät, kaadoin itselleni lasin hyvää viiniä ja laskin kuuman, tuoksuvan vaahtokylvyn...

Annoin vain mieleni laukata: menneisyydessä, tässä päivässä ja tulevassa. Pikkuhiljaa huomasin ajatusteni aina kaartavan takaisin samaan uraan... miehiin. Valitettavasti en siis tällä kertaa pohtinut universumin saloja enkä jumaluusoppeja vaan ainoastaan sitä yksinkertaista asiaa, joka tällä hetkellä eniten koskettaa -tai lähinnä ei kosketa- elämääni. Lopputuloksena tälle ajatusten virralle tilasin itselleni universumilta Täydellisen Miehen.

Minkälainen sitten on Täydellinen Mies?

Hän on käytännöllinen, eikä pelkää työkaluja. Hänen käteensä sopii niin vasara, kuin pulttiavain ja hän saa myös tarpeen vaatiessa kaivettua kuopan sekä tyhjennettyä mökin ulkovessan nyrpistelemättä nenäänsä.

Hän viihtyy niin maalla kuin kaupungissakin. Hän on seurallinen, ystäväni pitävät hänestä ja hän saa minut nauramaan ja tuntemaan itseni ainutlaatuiseksi. Hän käy mielellään ulkona kanssani, mutta antaa minulle tilaa myös juhlia tyttöjen seurassa.

Hänellä on kunnollinen työpaikka. Hän kuitenkin arvostaa myös vapaa-aikaansa ja harrastaa kanssani jotain yhteistä. Hänellä on myös muita omia harrastuksia ja hän jaksaa kuitenkin olla kiinnostunut minunkin muista vapaa-ajan aktiviteeteistä.

Hänessä on jotain vaarallista ja mystistä. Hän osaa olla hankala, eikä missään nimessä koskaan jää tossun alle. Kuitenkaan hän ei koskaan tahallisesti halua loukata minua ja osaa pyytää anteeksi, jos epähuomiossa tulee tehneeksi niin.

Hän osaa opettaa minulle uusia asioita. Hän ei ole ylimielinen, eikä saa minua tuntemaan itseäni huonoksi ja alempiarvoiseksi. Hän opettaa lempeästi ja kärsivällisesti ja on iloinen, kun minä onnistun ja opin.

Meidän kemiamme toimivat! Hänen kanssaan tunnen sellaista kiihkoa, etten aina pysty ajattelemaan selväjärkisesti. Hän saa minut hetkessä mielipuoleksi halusta ja osaa tyydyttää minut täydellisesti. Hän myös arvostaa haluani tyydyttää hänet, eikä koskaan kieltäydy tai torju minua.

Hän rakastaa minua ja kertoo sen niin sanoissa kuin teoissa ja tietenkin hän rakastaa myös kissojani (niin ja siis ei missään nimessä ole niille allerginen).

Aikani pohdittuani asiaa totesin kylmän faktan: tämä Täydellinen Mies esiintyi osittain kaikissa elämäni miehissä. Jokaisessa edes jollain tavalla tärkeäksi luokittelemassani miehessä oli osa Häntä. Jotkut näistä tärkeistä henkilöistä ovat ihastuksia, jotka eivät koskaan saa tietää, jotkut hetken kanssani olleita rakastajia, mukaan mahtuu myös kaksi merkittävintä eksääni... Mutta kenessäkään ei yhdistynyt kuin osa ominaisuuksista.

Olen "etsinyt" nyt kohta 15 vuotta tätä miestä. Onko kohta jo aika todeta, ettei Häntä ole olemassa ja tyytyä johonkin muuhun, johonkin sellaiseen, joka täyttää suurimman osan vaatimuksista? Vai vieläkö odotan ja katson mitä seuraava käsi tuo tullessaan?

Kylpyveteni alkoi jo haalistua, katselin kyntttilänvalossa kylpevää kylpyhuonettani ja pohdin. Nousin ylös ja päätin... elämässä on kovat panokset, mutta mitä suuremmat panokset, sen suuremmat voittokertoimet. Seuraavassa kädessä voi olla jaossa kuningasvärisuora, pakkohan minun on jatkaa pelaamista!